Menin ensimmäisen kerran naimisiin 19-vuotiaana. Erosin kun olin 23. Vanhempani erosivat samaan aikaan ja se oli kamalinta, mitä saatoin kohdalleni kuvitella.

Uskaltauduin rakastumaan uudelleen ja löysin poikieni isän ollessani 26-vuotias. Saimme kaksi lasta. Yksitoista vuotta myöhemmin erosimme. Koin eron häpeällisenä ja ajattelin, että elämäni loppukoon siihen paikkaan.

Olen nähnyt ihmisten riutuvan huonoissa suhteissaan liian pitkään. Toisaalta olen nähnyt miten kamalaa jälkeä tulee kun ero hoidetaan huonosti. Eroamisen ei välttämättä tarvitse olla hirveintä mitä sinulle on tapahtunut. Se voi myös olla parasta.

Ei kannata jäädä yksin vaan kannattaa ympäröidä itsensä parhailla näkemyksillä, käytännöillä ja ammattilaisilla, jotta varmistat elämäsi mahdollisimman sujuvan jatkumisen tämänkin muutoksen jälkeen.