Erosin viisi vuotta sitten. Avioero tuntui isolta epäonnistumiselta. Koin häpeää ja syyllisyyden tunnetta. Avioeron aiheuttamista vaikeista tunteista oli vaikea päästä yli, vaikka olen psykologi ja koulutettu terapeutti ja valmennan työkseni ihmisiä ja yrityksiä kehittämään onnistumisen asennetta. Avioeroon liittyvien käytännön asioiden hoitaminen työkiireiden ja perheen arjen keskellä tuntui raskaalta ja oman mielen syöveristä oli vaikea löytää vastauksia tärkeisiin kysymyksiin: Mitä minun pitäisi tehdä? Mitä minun pitäisi valita? Mistä tiedän teenkö oikean ratkaisun?

Kävin avioeron jälkeen itseni kanssa rajoilla. Ajattelen kiitollisena kuinka läheiset ystäväni ja taitavat ammattilaiset käytännössä kannattelivat minua noiden vaikeiden aikojen yli. Nyt tunnen eläväni hyvää elämää avioerosta huolimatta.

Minulta kysytään usein suosituksia hyvistä ammattilaisia, jotka voivat auttaa tässä tilanteessa. Valitsin verkostostani parhaat ammattilaiset, joita olen näiden vuosien aikana suositellut kun avioeron keskellä tai parisuhteen kriisissä kamppailevat etsivät apua, neuvoja ja ajattelukumppaneita.

Toivon, että tämä sivusto pystyy omalta osaltaan ehkäisemään turhia avioeroja. Toisaalta haluamme auttaa eroon päätyviä eroamaan hyvin, niin että avioeron henkiset, taloudelliset ja yhteiskunnalliset haitat olisivat mahdollisimman vähäiset. Haluamme myös auttaa ymmärtämään miten kahden aikuisen ero koskettaa lapsia ja miten lasten asiat kannattaa silloin järjestää.

Itselleni avioero oli oikea ratkaisu. Olen sen jälkeen ollut tasapainoisempi tunne-elämältäni, onnellisempi ihmissuhteissani ja aikaansaava työssä. Elämä on tuntunut kaikin puolin selkeämmältä ja enemmän omalta. Koen myös olevani parempi äiti, kun voin itse paremmin. Yhteisvanhemmuus lasteni isän kanssa jatkuu vielä pitkään ja kamppailen edelleen sen vaikean tosiasian kanssa, että lapseni joutuvat kokemaan paljon ikävää ollessaan erossa toisesta vanhemmasta. Sitä asiaa en pysty heille ratkaisemaan. Elämä ei siis ole välttämättä muuttunut helpommaksi, eikä varsinkaan täydelliseksi, mutta oikeamman tuntuiseksi ja siksi hyväksi.

Ero ei välttämättä siis ole pahinta mitä sinulle voi tapahtua. Se voi myös olla parasta, sen vaikeudesta huolimatta.