Meillä jokaisella on oma uniikki tarinamme erosta, johon vaikuttaa se kuka sinä olet ja kuka on eron toinen osapuoli. Kuitenkin aina yksityisessä on vahvasti jotakin yleistä. Siksi eron ja eron jälkeisen elämän kokemusten jakamisessa juuri voikin olla ideaa. Kirjoitan siksi, että toivon, että sinä lukijana saat tästä ajatuksia oman tulollaan olevan tai meneillään olevan erovaiheesi käsittelyyn.

Pysyttäydyn kirjoituksissani yksityisyyden rajan sillä puolella, joka ei paljasta liikaa kokemuksiini liittyvistä muista ihmisistä eikä aivan kaikkea itsestänikään. En ole kiinnostunut tirkistelemään toisten elämään enkä jakamaan omaani kuin avointa kirjaa. Sen sijaan prosessointina ja ilmiötasolla pidän tärkeänä jakaa kokemuksia ja havaintoja. Niistä hyötyy muita kuunnellessa.

Haluan myös omalta osaltani tukea eronneiden hyvää identiteettiä – se on yhteiskunnassamme, elämäntyylissämme ja arvopohjassamme yhä kasvava status. Sitä paremmin voivat yksilöt, kahden kodin perheet, lapset, isovanhemmat, mitä normaalimpana eroperheen elämä nähdään ja mitä onnistuneempia eroperheiden ja erillisvanhempien malleja on esillä.