Ole armollinen itsellesi.

Pyri nukkumaan riittävästi.

Syö säännöllisesti – vaikka ei tekisi mielikään.

Älä piiskaa itseäsi tavalla kuin yrittäisit kiduttaa kehoasi.

Lähde liikkeelle, ulos kävelemään, taidenäyttelyihin, museoihin tms.

Liiku ja leiki lasten kanssa.

Ole läsnä. Myös itsellesi.

Muutamia ohjenuoria mainitakseni.

Moni ei arvaakaan kuinka suuri koettelemus ero on keholle siinä, missä mikä tahansa negatiivinen kriisi tai stressitila elämässä.

Tapamme toimia erotilanteissa ovat hyvin erilaisia mutta hyvin usein törmään työssäni personal trainerina ja wellness coachina kahteen ääripäähän – heihin, jotka yrittävät urheilla yli-innokkaasti itsensä melkein hengiltä ja heihin, jotka eivät irtoa sieltä kotisohvalta kaivamallakaan liikkeelle.

Näiden kahden välimaastoon kun tähtää niin selviää parhaiten ja keho voi ja jaksaa paremmin.

Monille liikunta on helppo pakotie suruun, ja tiettyyn pisteen asti se onkin enemmän kuin suotavaa. Liikunta on terveydelle hyvästä aina siihen saakka kunnes siitä tulee pakkomielle tai neuroosi.

Fyysisen rasituksen tulee olla tasapainossa levon ja ravinnon kanssa ja hyvin usein näin ei eroprosessin keskellä ole. Tästä syystä onkin tärkeää että liikunta ei ole kovin rankkaa vaan mielummin pehmeämpää ja kehoa huoltavaa, sillä stressitilaa kehossa ei pidä enää lisätä.

Myöskään liikkumattomuus ei ole hyvästä. Itsesääliin vajoaminen – ja ajatusmalli ”minusta ei ole mihinkään” – johtaa negatiiviseen kierteeseen itsetunnon ongelmista, sosiaalisten tilanteiden pelosta ja saattaa aiheuttaa vakavaa masennusta. Liikunta ehkäisee näitä ja antaa toivoa paremmasta huomisesta jo sillä että ”minä pystyn” ja ”minä kykenen” ajatukset vahvistuvat sekä keho alkaa tuottamaan hyvänolonhormoneita fyysisen kunnon kohoamisen kautta.

Eron keskellä on tärkeää huolehtia omasta hyvinvoinnista. Hyvästä fyysisestä kunnosta on hyötyä myös mielelle, sillä keho ja mieli ovat yhtä. Kumpikin peilaavat toinen toistaan. Jatkuvasti.

Pidä huolta – sinä olet tärkeä!